Unti vai valvetta?

Pikku kakkosen vaalit

2012-02-03T15:49:00.000+02:00

Tässä männä viikolla Yolanda kysyi, olisinko halukas auttamaan vaalivalvojaisten järjestelyssä sunnuntai-illaksi, kun siinä fyysisemmässä maailmassa on presidentinvaalien toinen kierros. Jossain kummallisessa mielenhäiriössä lupasin, ja toissailtana pidimme sitten pientä suunnittelukokousta. Sen yhteydessä Jan otti sitten oheisen kuvan, joka tiemmä on päätynyt myös virallisen vaaliorganisaation sivuille. Kaipa se sitten on niin, että kakkosmaailmassa kuuluu kannattaa kakkosehdokasta, kun on kakkoskierros ja kaikkea.

Rappiolla on hyvä olla?

2011-06-19T17:46:00.000+03:00

Hassisen Kone lauloi joskus vuosia ennen syntymääni rappiolla olemisen autuudesta. Välillä alkaa tuntua siltä, että EduFinland-saariston asukkaissakin on vähän samaa henkeä. Oheisen kuvan nappasin äskettäin vanhan auditorion vierestä. Sitä katsellessa voi kiinnittää huomion vaikkapa blogistiin, joka valmistautuu juhannuksen viettoon loikoilemalla ilmassa leijuvan ja kauniisti pyörivän EduFinland-nimikyltin alla. Samoin voi ihmetellä jo koko kevään katkaistuna ollutta jokea, edellisten asukkaiden jälkeensä jättämällä tyhjällä kentällä olevaa lentokoneenromua tai asutuilla naapuritonteilla jo ainakin viime vuonna kesken olleita rakennusprojekteja.

Kierroksen jälkeen tie vei oman yliopiston kulmilla olevalle pikku uimapaikalle, jonka rakensimme Leksan kanssa osana viime kesän remonttia. Kuvassa loikoilen vain 130 metrin päässä edellisestä paikasta, mutta onneksi sen verran näkösuojassa, ettei raiskio osu silmiin – kunhan kääntää näköetäisyyden niin pieneksi, etteivät naapuruston neonkirjavat pilvenpiirtäjät tule mukaan kuvaan. Aika vähälle käytölle se on jäänyt; ehkä kesän mittaan voisi perjantaikahveja yrittää pitää tuolla sen mukaan, miten ihmisiä sattuu olemaan paikalla.

Tarinan opetus lienee, että vaikka rappiolla on ehkä hyvä olla, paikkojen pitäminen kunnossa ei lopulta vaadi vallan mahdottomia. Jonkinlainen EduFinland-asemakaavoituskin olisi kiva...

Kukkahattukeskiviikko

2011-04-06T19:01:00.001+03:00

Osallistuinpa minäkin naapurimaailman kampanjaan: "Haluatko sinäkin että Suomi on suvaitsevainen ja tasa-arvoinen maa? Osoita mielipiteesi ja paina päähäsi kukkahattu keskiviikkona 6.4. eduskuntavaalien ennakkoäänestyksen alkajaispäivänä. Tuunaa asuusi sopiva kukkakattu tai kiinnitä pipoon, hiuksiin, partaan tai silmälasin sankoihin yksi kukka tai koko kimpullinen."

Muissa maailmoissa

2011-03-04T09:35:00.000+02:00

Syksyllä mainitsinkin, kuinka olin jakautunut kahtia ja lähettänyt etiäiseni omaan pieneen maailmaansa. Tämäkin kokeilu etenee vähitellen, niin että nyt alan jo päästä omalta pikku saaristomereltäni muillekin maille. Oheisessa kuvassa The Grey Inn Betweenin majakka.

Kovin kauaa ei tarvinnut tuolla pällistellä, ennen kuin juttuseuraksi ilmestyi toinen majatalon omistajista (joka kirjoittaa blogia nimimerkillä V). Kaiken kaikkiaan kiva jatko asetustiedostojen, SQL:n, palomuurisääntöjen ja sen sellaisen kanssa askartelulle. Tästä tämä elämä taas nytkähti vähän matkaa eteenpäin!

Ennen vai nyt?

2011-02-06T20:33:00.000+02:00

Sen mukaan, mitä verkon kautta on voinut seurata, toisen maailman Egyptissä kansa on enemmän kuin vain vähän tyytymätön hallitsijoihinsa. Se näkyy täällä meidänkin maailmassamme, ja – utelias kun olen – kävin katsomassa, millaista meno on Amarnassa. Varsinaiseen mielenosoitukseen en osunut, mutta presidentti Mubarakin vastaisia julisteita kyllä oli näkyvillä. En myöskään ollut ainoa, joka tuolla kävi: väkeä tuli ja meni aika tasaiseen tahtiin, ja useimmat viipyivät suunnilleen sen aikaa, että ehtivät katsella julisteet ja ihmetellä, tapahtuuko mitään.

Kun nyt kerran tuonne olin tullut, katselin saman tien vähän ympärilleni. Kaiken kaikkiaan paikka on melkoisen mukava neljän simin kokoinen 18. dynastian aikainen pienois-Egypti, johon mahtuu kaupunki, pätkä Niilin suistoa sekä vähän erämaata pyramideineen. Kuten hyviin tapoihin kuuluu, kävin tervehdyskäynnillä paikallisessa Hathorin temppelissä, vaikkakin hiukan ihmetyttää, että juuri tuo temppeli kaupungista löytyi. Sen toisen maailman Amarna nimittäin oli kerettiläiskuningas Akhenatenin kaupunki, mutta mitäpä tuosta, kohteliashan kuuluu olla.

Sen jälkeen sopikin lähteä pienelle purjehdukselle Niilin suistoon, kaupungin satamassa oli nimittäin veneitä lainattavaksi. Paikallinen asujaimistokin vaikutti ihan mukavalta, vaikka ehkä tuohon vaikutti se, etten kierroksellani ollut pukeutunut ihan turistityyliin farkkuihin ja T-paitaan. Jos olisin etsimässä uutta kotia, voisin jopa harkita vakavastikin kaupunkitalon vuokraamista.

Paluu tieteen päiville

2011-01-16T19:48:00.001+02:00

Toisessa blogikirjoituksessani reilut kaksi vuotta sitten valittelin, kuinka oman opetuksen valmistelu häiriintyi silloisten Tieteen päivien seuraamisesta. Nyt loppuviikosta oli taas se aika, vaikka vähän pienimuotoisemmin kuin viime kerralla. Opetusteknologiakeskuksen auditorioon ohjelmaa yritettiin saada molemmille esitystauluille: vanhanmallisena Quicktime-videona toiselle, uudenmallisena www-sivulle sisällytettynä Flash-videona toiselle. Periaatteessa tämä toimi aika hyvin, käytännössä videolaitteiston teho ei oikein riittänyt quicktime-videon tuottamiseen kaiken muun ohessa. Ensi kerralla taas paremmin.

Kun tekniikka kangerteli, yleisöäkin oli totuttua vähemmän. Tunnustan itsekin olleeni paikalla selvästi vähemmän kuin viimeksi, mutta niinpä vastineeni kilpailevassa maailmassa tekee nykyisin ihan eri töitä kuin silloin, eikä minulla ole aikaa tehdä ihan kaikkea sitä, mitä haluaisin. Kuten kuvasta näkyy, aivan tyhjälle salille päiviä ei kaikesta huolimatta tarvinnut esittää. Kiitos!

Hyvää ja pahaa joulun odotusta

2010-11-28T13:23:00.001+02:00

Ensin se hyvä: norjalaiset ovat tänä(kin) vuonna järjestäneet yhteispohjoismaiset joulumarkkinat. Le ehdotti taannoin, että varaisimme sieltä yhteisen myyntipöydän, ja niin nyt sitten teimme. Tervetuloa katsomaan – ja samalla kannattaa kiertää myös muiden myyntikojut, niistä löytyy vaikka mitä!

Ja sitten paha, vai lieneekö ruma. Osuin nimittäin tämän meidän maailmamme sukupuolittunutta väkivaltaa käsittelevään näyttelyyn. Totta kai tiesin ennestään, että täällä liikuskelee kaikenlaista väkeä ja että melkein mitä tahansa tehdään ihan vapaaehtoisesti, mutta silti... Kaipa tässä pitää kaivaa kukkahattu esiin, kun minua nämä eivät viehätä millään lailla. Juliste ei nimittäin ole mitään itse näyttelyyn verrattuna.

Solipsistisia harjoituksia

2010-10-13T22:23:00.000+03:00

Hei! En olekaan tuntemanne Unti, vaan hänen rinnakkaisvastineensa. :) Asustan nimittäin vastikään luodussa pienenpienessä OpenSim-maailmassa, jossa ei oikeastaan ole paljon mitään: vähän merta vain, siinä muutama saari ja yhdellä niistä minä. Katsotaan nyt, miten tässä käy – saattaa olla, että ennen pitkää maailmojen välillä hyppiminenkin onnistuu, ja silloin ehkä piristyn tekemään muutakin kuin vain seisomaan pökkelönä puiden keskellä.

Avajaisia

2010-09-06T22:28:00.000+03:00

Helsingin yliopistoa on availtu oikein urakalla. Ensin panimme kesällä Len ja Sammyn kanssa opetusteknologiakeskuksen tontin uuteen uskoon, kuten kuvasta näkyy. Vanha rakennus sai mennä, nyt on vähän avarampaa. Parit perjantaikahvit on jo ehditty nauttiakin uudessa ympäristössä.

Uusissa tiloissa oli hyvä sitten järjestää lukuvuoden avajaiset. Rehtori tosin oli henkilökohtaisesti läsnä sen toisen maailman juhlasalissa, me täällä seurasimme tilaisuuden kulkua suorana lähetyksenä taululta. Illan tanssit jatkuvat tätä kirjoittaessani vielä.

Juhannustanssit

2010-06-27T22:58:00.000+03:00

Oikeastaan tämän tarinan voi otsikosta huolimatta aloittaa jo juhannusaatonaatosta: Thom Dowd ja Gorse Ferraris olivat keikalla maailmamme 7-vuotisfestareilla. Minulla kävi säkä, ehdin vielä paikalle, mutta moni muu jäi ruikuttamaan rannalle – tai ainakin naapurisimin puolelle.

Juhannuspäivän iltaa puolestaan oli kerrassaan hauskaa viettä Pub Fijin avajaisissa. Onnea uudelle tanssikapakalle, ainakin alku näytti kovasti lupaavalta. Tosin paikalle lupautuneista esiintyjistä toinen ei päässyt paikalle, mutta yleisön joukosta ilmoittautui vapaaehtoinen artisti paikkaamaan!

Eikä juhannuksen musiikkitarjonta tähän loppunut, vaan kirjoitan tätä koostetta sunnuntai-iltana Inchino Melsonin keikalla. Mahtava päätös tälle viikonlopulle!

Niin, ja vielä ihan lopuksi tiedotus: Helsingin yliopiston perjantaikahvit ovat jääneet virallisesti kesätauolle. Tosin käväisin sattumalta juhannusaattonakin paikalla, mutta mitään takeita ei ole, että kahviseuraa seuraavina viikkoina olisi tuttuun aikaan. Mansikkakakkua on kyllä tarjolla satunnaisillekin ohikulkijoille, samoin grilli on kuumana koko kesän.

Oman maailman musiikkia

2010-05-25T23:44:00.000+03:00

Alkuaan ajattelin kirjoittaa tähän taas vähän koostetta kuluneen kuukauden ajalta, mutta tämäniltainen konsertti on ilman muuta ikioman jutun arvoinen. Saara vihjasi, että Avatar Orchestra Metaverse esiintyisi EduFinlandilla, ja pitihän noita käydä katsomassa. Yleensähän tässä meidän maailmassamme konsertoidaan niin, että muusikon vastine siinä toisessa soittaa, ja esitys näytetään tänne musiikkivirtana. Nytpä ei ollutkaan kyse tästä, vaan orkesteri soitti varta vasten tänne meidän maailmaamme tehdyillä soittimilla niille sävellettyä musiikkia. Lopputulos oli jotakin aivan upeaa. Oheinen kuva ei tee oikeutta lavashowlle; tulkaa ensi kerralla itse katsomaan ja kuulemaan!

Opetusta ja muuta sellaista

2010-03-14T21:37:00.000+02:00

Helsingin yliopiston tämäntalvinen studia generalia -luentosarja on nyt onnellisesti ohi, viimeinen luento pidettiin torstaina. Jo kolmatta vuotta luentoja saattoi seurata yliopiston opetusteknologiakeskuksen second life -auditoriossa, tällä kertaa tuorein voimin: aiempina vuosina päävastuun SL-esityksistä kantanut Sammy on jättäytynyt syrjään, ja nyt Le huolehti maailmojen välisestä yhteydestä. Minäkin autoin omalta osaltani, kun nyt vielä dosenttina roikun yliopistossa kiinni. Oheisessa kuvassa näitä luentosarjoja liki kolmekymmentä vuotta järjestänyt, tänä keväänä eläkkeelle jäävä professori Harri Westermarck pitää viimeisen sarjansa viimeistä esitelmää.

Loppuviikosta oli myös tämänvuotinen sulautuvan opetuksen seminaari. Ruudun toisella puolella ohjelmaa oli kahtenakin päivänä, meidän maailmassamme perjantain työpajan verran, aiheena "Pedagogisia aarteita etsimässä – virtuaalimaailman rajattomat mahdollisuudet" Kohtuullisen hyvin pajatyöskentely onnistui niin, että puolet ryhmästä istui OK:n pihapöydissä ja toinen puoli siinä toisessa maailmassa Metsätalon luentosalissa. Lounastauon jälkeen pari sinnikkäintä palasi vielä takaisin normaaliaikataulun mukaisille perjantaikahveille; tässä kuitenkin kuva aamupäivän työpajasta.

Virtuaalimaailmojen opetuskäytön puiminen ei tähän lopu, perjantaina ja lauantaina oli vielä kolmas Virtual Worlds Best Practices in Education -konferenssi. Kovin paljon en enää sen paremmin jaksanut kuin ehtinytkään konferenssiin osallistua, jonkin verran kuitenkin lähinnä kiertelin näyttelyitä. Ehkä ensi vuonna sitten taas paremmalla ajalla ja perusteellisemmin.

Tungosta kahvipöydässä

2010-01-31T22:37:00.001+02:00

Helsingin yliopiston opetusteknologiakeskuksen pihalla on, kuten olen aiemminkin maininnut, tapana kokoontua perjantaisin kello 13–14 päiväkahville juttelemaan melkeinpä mistä vain opetukseen, tähän maailmaan tai näiden kahden aiheen yhdistelmään edes etäisesti liittyvästä. Tällä kertaa meitä oli paikalla toistakymmentä, saa nähdä kuinka pahasti väkimäärä laskee taas ensi viikkoon. Silloin on kylläkin Runebergin päivä, torttuja tarjolla...

Hyvää uutta vuotta.

2010-01-11T22:28:00.001+02:00

Vuosi vaihtui niin vauhdikkaasti, että tapahtumien kirjaaminenkin on toista viikkoa myöhässä. Hyvin siis kai menee. Oli miten oli, vuodenvaihteen juhlallisuudet alkoivat jo alkuiltapäivästä: motoristijengin kapakkatansseista oli hyvä ottaa vauhtia sillä aikaa, kun toisen maailman vastineeni vielä hoiti vuoden viimeisiä töitä.

Illemmalla sitten matka jatkui ensin Area 358:n uudenvuodenjuhliin,

sieltä pianokonsertin kautta

viimein Sotungin luistinradalle tanssimaan ilotulituksen alla.

Uudenvuodenpäivän iltapuolella Arealla – joka valitettavasti suljettiin eilen – oli vielä aivan mahtava Inchino Melsonin keikka. Jos jazz, blues ja sensukuiset yhtään kiinnostavat, suosittelen lämpimästi.

Vuosi on kuitenkin vielä kovin nuori, ja vuodenvaihde on vasta alkua. Seuraavana viikonloppuna, tai toissapäivänä, Yöväenopisto piti pyjamabileet tilaisuuden teemaan paremmin kuin hyvin sopivissa puitteissa. Kiitokset Yolandalle vuoteen sijaamisesta, musiikista ja muusta asiaan kuuluvasta. Tässä tuntee hienoista ylpeyttä joukkoon kuulumisesta, mutta toisaalta suunnatonta nöyryyttä lahjakkuuden ja energisyyden edessä.

Ensimmäinen vuosi

2009-12-14T13:25:00.000+02:00

Siinä se nyt meni: eilen tuli täyteen ensimmäinen vuosi tätä virtuaalimaallista vaellustani. Vips.

Vaikka vuosi kului nopeasti, kaikenlaista siihen on myös mahtunut. Alku meni töitä tehdessä, alkuaanhan synnyin tänne nimenomaan kurssia pitämään. Aika pian kuitenkin löysin itsestäni virtuaalielämäniloa niin, että olen viihtynyt pitkään senkin jälkeen, kun opetustehtävät täällä loppuivat. Toisaalta en kyllä ole irtautunut Helsingin yliopistosta senkään vertaa kuin ruuduntakainen vastineeni, vaan käyn kiltisti kotimaisemissa. Itse asiassa, nyt kun asiaa ajattelen, ihan viime aikoina olen vaeltanut maailmalla jopa vähemmän kuin vielä muutama kuukausi sitten. Toivottavasti tämä ei sentään vielä ole kovin vakava ja pysyvä vanhuuden oire...

Eilen pienehkössä ystäväpiirissä synttärikakkukahvien lomassa tuli puheeksi, mikä tässä maailmassa oikein viehättää. Kysymys, mikä on kaikkein parasta, oli vaikea, mutta vielä nyt yön yli nukuttuanikin vastaan samalla tavoin. Hyviä asioita on paljon, mutta päällimmäiseksi nousevat kaikki ne ihanat ihmiset, joihin olen vuoden mittaan eri yhteyksissä tutustunut – ja joista ruudun toisella puolella oleva vastineeni ei ihan paria poikkeusta lukuun ottamatta olisi ikinä kuullutkaan. Kiitos teille kaikille kuluneesta vuodesta, tapaillaan seuraavankin mittaan.

Pikkujouluja

2009-12-04T22:08:00.000+02:00

Pikkujoulukauden avasi eilen Yöväenopisto, jonka juhlissa hyppyrimäen juurella aika kului nopeammin kuin nopeasti. Eerik otti juhlista videonkin, josta näkee tunnelman vähän paremmin kuin kuvasta.

Tänään sitten oli vuorossa yleissuomalainen pikkujoulu vanhalla saunalla. Siellä en ollut ennen käynytkään, nuori kun olen – omana elinaikanani perjantaisauna on ollut ihan toisaalla. Kiva tämäkin oli nähdä, eikä juhlissakaan ollut ollenkaan moittimista.

Yksinäinen teehetki

2009-11-25T09:50:00.001+02:00

Joensuun – kohta Itä-Suomen – yliopisto mainostaa kampuksellaan suurin kyltein taivaalla olevaa kuppilaa, jossa voi keskiviikko- ja perjantaiaamuisin keskustella, jakaa kokemuksia ja ideoida uutta. Olen tässä syksyn mittaan joinakin keskiviikkoina siellä istuskellut, aika kun on juuri sopiva pieneen teehetkeen ennen kuin lähetän ruuduntakaisen olemukseni omaan aamukahvipöytäänsä. Harmi vain, että normaalitilanne on oheisen kuvan mukainen.

Onhan Helsingin yliopistonkin perjantaikahveilla joskus hiljaista, ja keskikesällä istuin jonakin kertana koko tunninkin aivan yksikseni, mutta yleensä väkeä sentään on sen verran, että jutun juurtakin löytyy. Miksei siis naapurikampuksen kuppilassa?

Muistin virkistämiseksi: Joensuun yliopiston kuppila ilmoittaa olevansa auki keskiviikkoisin kello 9.00–9.30 ja perjantaisin 11.30–12.00, Helsingin yliopiston opetusteknologiakeskuksen pihalla on päiväkahvitilaisuus perjantaisin kello 13–14.

Yöväenopiston kummitustanssiaiset

2009-10-30T20:35:00.002+02:00

Pyhäinpäivä kun on tulossa, niin sitähän pitää tietenkin juhlistaa. Yöväenopistossa tuli mieleen järjestää jotakin pientä, ja siitä sitten lähti juttu kehittymään eteenpäin. Kim jopa rupesi tituleeraamaan opistoa EduFinlandin epäviralliseksi juhlatoimikunnaksi, niin nyt kai sitten ollaan virallisen epävirallisia.

Kun tämä meidän maailmamme on suloinen sekamelska kulttuuripiirteitä sen toisen eri puolilta (ja muualtakin), niin kummitusjuttuja sitten. Kirjoittelen tätä tapani mukaan samalla kun tanssin, juhlat ovat vasta oikeastaan pääsemässä käyntiin. Tämmöistä oli äsken:

Ihan pakko ei toki ole tanssia, voi täällä käydä vaikka keinumassa, niin kuin Sohvi oheisessa kuvassa. Tai ottaa pienet unet arkussa.

Saas nähdä, miten juhlat jatkuvat; tähän mennessä näyttää hyvältä.

Ps. Telmuksella on lisää kuvia.

Quod licet Iovi, non licet bovi

2009-09-28T22:17:00.006+03:00

Alkuvuodesta kirjoitin, kuinka minua uhattiin silloisten sukupuolenvaihtokokeilujeni vuoksi ohimennen väkivallalla. Vaikka moinen uhkaus ei tässä meidän maailmassamme tietenkään ole mikään kauhean pelottava, jotenkin se silti pani hetkeksi miettimään, mihin kaikkialle uskallan ruuduntakaisen minäni päästää. Tuon mietiskelyn tulos tosin oli "ihan minne sitä vain huvittaa", eli sikäli vaikutus ei ollut kauhean dramaattinen.

No, nyt tässä päivänä muutamana satuin yksissä juhlissa tapaamaan tuolloisen uhkailijani. Tämä nyt ei ole niin ihmeellistä, sitä sattuu aika ajoin, mutta tällä kertaa ulkoinen olemus herätti huomiota: yleensä ihan kohtuullisen komeasta miehestä oli pukukilpailua varten sukeutunut parrakas, lihavahko ja lyhyenläntä nainen. Näköjään on siis eroa "tuollaisella transulla", jota voi olla valmis vetämään turpiin, ja sitten semmoisella toisenlaisella, joka on ihan vain hauska vitsi. Jotenkin tulee mieleen otsikon Terentius-sitaatti, ja toisaalta myös Gandhin toteamus: "First they ignore you, then they laugh at you, then they fight you, then you win." Kaipa se tämmöinenkin osaltaan nostaa sukupuolirooleja tietoisuuteen asti. Hih vaan.

(T)yöväenopisto

2009-09-16T09:23:00.012+03:00

Helsingin työväenopisto piti eilen juhlallisia avajaisia. Pitihän sinne tietenkin mennä, monestakin syystä – sekä siksi, että täkäläinen opetus on lähellä sydäntä eikä uusia ihan oikeasti lupaavia suomalaisia hankkeita ole mitenkään liikaa, että myös koska noilla nurkin on tullut pyörittyä jo silloin tällöin, ja osa väestä on tuttuja.

Ihan ensin pitää sanoa, että Yolanda on tehnyt hurjasti töitä, ja lopputulos on kyllä sen arvoinen. Opisto on paitsi komea myös toimiva: tämmöistä se on, kun rakennetaan tämän maailman ehdoilla eikä sen toisen (niin kuin oma kotilaitokseni teki keväällä).

Itse tilaisuus ei sitten ollutkaan yhtä hyvin oman maailmamme ehdoilla. Ohjelmasta sai etukäteen sen vaikutelman, että tapahtuma olisi ensisijaisesti täällä, puhujatkin esiintyivät täkäläisillä nimillään. Ennakko-odotusten vastaisesti he kuitenkin puhuivat ruuduntakaisessa maailmassa ja meille tänne kuului vain puhe, eikä esiintyjiä näkynyt missään. Yolanda oli toki miellyttävä poikkeus, myös sikäli, että hän oli oikeastaan puhujista ainoa, joka tunsi tämän meidän maailmamme. Muuten salissamme olleille parillekymmenelle kuulijalle oli tarjolla lähinnä oheisen kuvan tapainen näkymä, Ilmari isännöimässä taulun edessä sillä aikaa, kun joku muu puhui sen toisen maailman yleisölle.

Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu: ohjelman viimeisenä kohtana oli terassitanssit ja uintia, ihan selvästi tässä meidän maailmassamme. Joskus yhdentoista aikoihin, siis kuusi tuntia avajaisten alkamisen jälkeen, päätimme lopettaa virallisen ohjelman ja julistaa jatkot alkaneiksi. Tuossa kohti Ilmarikin oli ehtinyt jo palata takaisin oikeisiin avajaisiin ruuduntakaisista juhlista, ja meitä alusta saakka avajaisissa mukana olleita oli mukana enää neljä sitkeintä. Minä luovutin joskus puoli yhden maissa, Yolanda, Le ja Ari jäivät vielä tanssimaan...

Nahkaa ja uhkapeliä

2009-09-05T22:19:00.003+03:00

Area 358:n tämäniltaisissa bileissä oli teemana "paras nahka-asu", ja aika lailla väki olikin pukeutunut teeman mukaan, niin kuin kuvasta näkyy.

Oheisessa kuvassa katon rajassa leijuu sploder-pallo, eräänlainen uhkapeli: siihen maksetaan rahaa, ja ennen pitkää pallo räjähtää ja jakaa rahat sattumanvaraisesti kaikille pelikierrokseen osallistuneille. Tänään tuli ennätys, potin koko nousi 10096 L$ summaan asti – isommaksi kuin mitä minun käsieni kautta on vielä tähän mennessä rahaa kulkenut. Omalle kohdalle ei osunut kuin prosentin verran potista, mutta pääsinpä osallistumaan ennätyksen tekoon.

Sulautuvaa opetusta ja pianoimprovisaatiota

2009-08-27T22:37:00.005+03:00

Kevättalvella kurssia pitäessäni kirjoittelin tilaisuuden tullen seuraavan päivän luentoja konserteissa, joskus olosuhteiden pakosta aika myöhäänkin. Ilmeisesti myyttisessä reaalimaailmassa moinen ei ole kauhean soveliasta, mutta täällä omassani tällainen työskentelytapa toimii mainiosti ja tuntuu sopivan omaan luonteeseeni aika mukavasti.

Nyt kun olen viimeistelemässä artikkelia, jossa kirjoitan kurssinpidosta kertyneistä kokemuksista, tuntuu jotenkin kovin oikealta hoitaa osa tätäkin kirjoitustyötä konserttia kuunnellen. Tällä kertaa vuorossa on Tip Corbett ja "klassinen improvisaatio" pianolla. Ihan yksin ei tässäkään konsertissa tarvitse olla, yleisöä on liki kaksikymmentä eli ihan kohtuullisen hyvin tähän meidän maailmaamme. Oheinen kuva on konsertin alkupuolelta, sen ottamisen jälkeenkin jokunen vielä saapui paikalle.

Musiikkia ja maailmanrauhaa

2009-08-01T22:42:00.004+03:00

Tänä viikonloppuna on PeaceFest 09 -tapahtuma, jonka yhteydessä myös Music Island järjestää konserttisarjan. Tätä kirjoittaessani on lopuillaan Benito Floresin pianokonsertti; tulevia suosittelen lämpimästi kaikille vähänkään aihepiiriä sietäville.

Suven runo

2009-07-14T22:56:00.004+03:00

Viime maanantai oli Eino Leinon päivä, nykyisin alaotsikoltaan suven ja runon päivä. Tuntui jotenkin sopivalta yrittää noteerata se jollain tavalla, ja niinpä otin ja panin pystyyn runokilpailun, aiheena tietenkin kesä. Jos tämän olisi keksinyt aiemmin, kilpailun voittajan olisi voinut juhlallisesti julistaa juuri suven ja runon päivänä, nyt piti tyytyä jälkipeliin. Viime viikon aikana kilpailurunoja tuli yhdeksän, tähän iltaan mennessä oli aikaa äänestää niistä suosikit.

Kilpailu oli sikäli tasainen, että ykkössijan jakoivat Moondrift Tomorrow ja Le Selentiak, ja muutama seuraava tuli hyvin tasaisena joukkona, vaikka selvästi näiden kahden jäljessä. Onnea vielä kerran voittajille ja kiitos kaikille kilpailuun osallistuneille! Ensi kesänä uudestaan...

Paluu Kumpulaan

2009-07-01T21:53:00.006+03:00

Nostalgian puuskassa käväisin katsomassa, mitä vanhaan Kumpulaan kuuluu. Melkein tuo näyttää vielä samalta kuin tammikuussa, mitä nyt auditoriosta on kadonnut valkokangas, ja ympärille on tietenkin tullut vaikka mitä. Saa nähdä, mitä tälle alueelle tapahtuu — tietojenkäsittelytieteen laitos on jo muuttanut muualle, riittäneekö maantieteilijöillä halua ja kiinnostusta pysyä täällä?

Hauskaa kyllä, juuri tuolla käydessäni sattui naapuriin keväällä kasvanut Business Finland katoamaan hetkeksi maailmankartalta, ja sain vähän vielä enemmän vanhaa muistuttavan näkymän:

Kesäjuhlia

2009-06-29T14:30:00.007+03:00

Vaikka vuodenajat eivät täällä suoraan näykään, kesä on kuitenkin kesäjuhlien aikaa. Niistä ylitse muiden ovat tietenkin kesähäät: 12.6. vietettiin Helenan ja Eerikin häitä. Ruuduntakainen vastineeni on ehtinyt käydä niin omissa kuin muidenkin häissä, mutta minulle kokemus oli ensimmäinen. Niisk.

Häiden jälkeen alkaa arki, ja sikäli on luontevaa, että seuraavat kesäjuhlat liittyvät töihin. Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitos, jossa vielä kuukauden verran vaikutan päätoimisesti, piti viime perjantaina uusien tilojensa avajaisia. Maailmassamme oleva talo on rakennettu ruuduntakaisen vastineensa kaltaiseksi, toki hiukan pienemmäksi ja vähemmän rumaksi sekä paljon vähemmin huonein. Avajaisissa oli pari—kolmekymmentä henkeä, saa nähdä miten sitten syksymmällä lukukauden avajaisissa, joita tiemmä on myös tarkoitus jotenkin juhlistaa.

Viimeisenä kesäjuhlan aiheena on tämän maailmamme kuudes syntymäpäivä. Se oli varsinaisesti jo viikko sitten, mutta näinkin isoa asiaa tietysti juhlitaan ainakin viikon päivät, ja futuristishenkiseen kahdenkymmenen simin kokoiseen juhlatilaan on rakennettu oma kiertoajeluratikkaverkko. Kakkukin lienee riittävän iso, kuten oheisesta kuvasta näkyy: seison mittatikkuna portaiden juuressa kuvan vasemmassa alanurkassa.

Kuvia

2009-05-10T13:12:00.009+03:00

Kun en ole saanut niin paljon aikaiseksi, että olisin kirjoittanut asioita sitä mukaa kuin ne tapahtuivat, teen nyt sitten lyhyehkön kuvakoosteen. Ehkä siinäkin on taas vähäksi aikaa.

Ensimmäinen kuva on jatkoa viime kirjoitukselle. Se poiki keskustelua, paitsi yksityisesti myös yllätyksekseni täällä. Kiitos kauniista sanoista, ihan tahtoi punastus nousta. Joka tapauksessa juhlien jälkien siivoamisen jälkeen oli ennen pitkää taas uusien juhlien vuoro: pienehkö, osittain sama joukkio päätyi vappuaattona samaisen pöydän ääreen juttelemaan, juomaan simaa ja tanssimaan – loppuillasta pöydälläkin. Kiitos vielä kerran kaikille minunkin puolestani.

Vappupäivänä tiemmä kuuluu käydä kävelyllä. Minut houkuteltiin mukaan katselemaan haltiamaisemia, ja matkalla osui vastaan hauska taidenäyttely: tauluja, joihin saattoi itse hypätä mukaan. Näin ikään.

Kun teemana on kuvitus, itseoikeutettu loppuhuipennus löytyi tämän viikonlopun SLanguages-konferenssin kautta. Teesside University on pannut tontilleen näytteille Bayeux'n seinävaatteen. Toki tuo on paloiteltuna verkossa ollut aiemminkin, ja pieniä otoksia näkee vaikka missä. Viereisessä kuvassa ei sikäli ole mitään ihmeellistä. Sen sijaan alla näkyvä kuva osoittaa vähän paremmin, mistä nyt on kyse: kokonaisuudessaan auki levitettynä seinävaate on paljon vaikuttavampi kuin mitä tällaisista palasista voi aavistella, ja sen päästä päähän kävely on elämys, johon tarvitaan todellisuutta – joko tätä virtuaalista tai sitten sitä toista. Mittakaavaa voi vähän arvioida, jos löytää minut takaseinän äärestä seisomasta.

Juhlien jäljet

2009-04-29T19:25:00.005+03:00

Tässä pari päivää sitten panin Helsingin yliopiston opetusteknologiakeskuksen pihapöydälle tarjolle simaa ja munkkeja sekä ylioppilaslakin, kun kerran vappu on tulossa. Tässä kevään mittaan olen jonkin kerran aiemminkin pitänyt siinä esillä kausiluontoisia tarjoiluja, runebergintortuista mämmiin, ja tämä nyt oli tämänkertainen jatko sarjaan. Tänäänpä ohikulkiessani huomasin, että paikkaan oli rakennettu vähän isompikin vappuinstallaatio.
Ihan hauska sinänsä, mutta samalla aika ristiriitaisia tunteita herättävä. Melko lailla päällimäiseksi nousi tunne, että jos ajatukseni pöydän koristelusta eivät miellytä, kuuntelisin kritiikkiä mieluummin suoraan kuin tällä tavoin – etenkin, kun tekijät asettuvat akselille tutusta varsin läheisenä pitämääni ystävään. Hyvänä kakkosena sitten seurasi jokunen väläys siitä, miten ruuduntakaisessa maailmassa 1970-luvun ideologisissa taisteluissa akateemisia perinteitä ja symboleita, ylioppilaslakkia siinä mukana, käytettiin välillä aika rajusti puolin ja toisin. Niitäkään rintamalinjoja en haluaisi tänne.
No, aika pian selvisi, että kyse oli edellisiltaisen juhlinnan jälkeensä jättämästä sotkusta. Jos ihan totta puhutaan, hiukan harmittelen, etten itse ollut paikalla. Tarinan opetus kai kuitenkin on, että asiat voivat yhteydestään irrotettuna näyttää joltakin aivan muulta kuin oli tarkoitus.

Romanimusiikkia haltialeirissä

2009-04-18T22:49:00.004+03:00

Yllättäen tänään sattui silmiin vanhaan musiikkiin varsinaisesti keskittyväään ryhmään lähetetty ilmoitus Atheene Dodonpan suomalaisen romanimusiikin konsertista. Kun aikakin sattui sopivasti kohdalleen, pitihän siellä käydä - ja jos samanlainen tilaisuus tulee toiste, pitää käydä taas. Täytyy kyllä sanoa, että Qar Elven Forestin leirinuotio oli tunnelmaltaan vanhakantaisemman mustalaisleirin kuin nykysuomalaisten romanien oloinen, mutta hyvin se istui musiikkiin.

Indianna Jones ja temppeli tuomiolla?

2009-03-23T12:06:00.004+02:00

Muinainen egypti on vaikeuksissa. Rahasta on pulaa niin, että koko paikan olemassaolo on vaarassa ellei hyväntahtoisia lahjoittajia ilmaannu; nyt tänään esittivät toiveen, että kansa kävisi ostoksilla. Tuosta innostuneena päätin käväistä taas katsomassa, miltä alue nykyisin näyttää, ja huomasin että ovat myös teknisissä vaikeuksissa.
Päädyin auditorioon, josta ei ollut uloskäyntiä – paitsi zoomaamalla ensin seinän läpi, istuutumalla katon reunalle ja sen jälkeen hyppäämällä 850 metrin korkeudesta alas. Kuten oheisesta kuvasta näkyy, piti pukeutua tilanteen mukaan. Nyt tätä kirjoittaessani paikan omistajat korjaavat kyllä jo teleporttausongelmia.
Taloudellis-teknisistä hankaluuksista huolimatta paikka on käymisen arvoinen. Tekijäporukka ei ole suuren suuri, mutta selvästi asiantunteva ja asiastaan innostunut, ja lopputulos näyttää näin diletantin silmin hurjan hyvältä, vaikka tietysti paikoin keskeneräinen onkin. On tässäkin taas osoitus siitä, miten täällä voi saada naapurimaailman asioita esitettyä eri tavalla kuin mitä ennen tämän meidän maailmamme luomista oli mahdollista. Kun nyt vielä panisivat senet-pelilaudan myyntiin...

Sulautuvaa opetusta

2009-03-05T13:28:00.003+02:00

Kirjoitan tätä sulautuvan opetuksen seminaarissa, joka järjestetään HY:n opetusteknologiakeskuksen auditoriossa ja vähän laajempana reaalimaailman Metsätalossa. Yleisöä on täällä meidän auditoriossamme vajaat kaksikymmentä, toisessa salissa tuplasti sen verran -- ihan kivasti, vaikka muutamat (kuten minä) ovat molemmissa mukana. Iltapäivän neljästä rinnakkaisesta sessiosta yksi keskittyy nimenomaan opetukseen tässä meidän maailmassamme.
Puolen tunnin päästä tulee seminaarissakin esille äskettäin loppunut käyttöliittymäkurssinin, joten tässä vähän ennakkoa. Kurssi siis oli ja meni: viimeisestä luennosta tulee huomenna kuluneeksi kaksi viikkoa, ja tenttikin oli viime viikolla. Nyt se pitäisi vielä korjata, ja samoin vuorossa on Kumpulan päälle pinotuilla lavoilla olevien harjoitustöiden arviointi. Kaiken kaikkiaan kurssi meni kohtuullisen hyvin, kun ottaa huomioon alkupuolen tekniset ongelmat. Osa opiskelijoista tykkäsi täällä työskentelystä kovasti, osa ei -- paljolti närää aiheuttivat juuri nuo alkuhankaluudet. Kun niiden vuoksi vielä harjoitustyön sisältöä piti rukata pienemmäksi (ja sitä kautta myös varsinaiseen käyttöliittymäsuunnitteluun vähemmän keskittyväksi), närkästys on ihan ymmärrettävää. Toisaalta tuohon jälkimmäiseen kohtaan vaikutti varmaan sekin, että yritin opettaa enemmän käytettävyydestä yleensä kuin graafisten käyttöliittymien suunnittelun detaljeista.

Konsertteja ja muuta

2009-02-15T13:34:00.005+02:00

Tässä viime aikoina sattui parhaaseen työaikaan - siis vähän ennen puoltayötä - parikin konserttia, joissa oli mukava käydä rentoutumassa luentojen kirjoituksen lomassa. Reilu viikko sitten, 7.2., oli Music Islandissa renessanssi- ja barokkimusiikin konsertti, jossa esiintyi Thom Dowd apunaan Gorse Ferraris ja Iggypleyel Burnstein. Thomin vastine ensimmäisessä maailmassa opettaa nokkahuilunsoittoa Fribourgin konservatoriossa, täällä omassa maailmassani hän tuntuu olevan vanhan musiikin kantavia voimia. Omassa blogissaan hän kertoo pitävänsä nimenomaan tämän maailman konserteista, niissä kun saa selvästi paremmin kontaktin yleisöön. Nytkin tunnelma noin nelikymmenpäisen kuulijakunnan kanssa kehittyi konsertin mittaan sydämelliseksi; tekstimuotoinen keskustelu onnistuu myös kesken konsertin musiikkiesitystä häiritsemättä.

Suunnilleen puolta pienemmän yleisön keräsi vajaata viikkoa myöhemmin Schloss Sternbergin rotundassa pidetty konsertti. Siinä esiintyi ensin Benito Flores, jonka vastine myös rinnakkaisessa maailmassa on pianisti. Nähtävästi olemme etuoikeutettuja, sillä konsertin lopuksi hän kertoi esittävänsä samoja kappaleita reaalimaailman yleisölle vasta ensi viikolla. Kaksituntisen konsertin jälkipuoliskon ohjelmasta vastasi tenori Brent Renard, jonka reaalimaailman vastine työskentelee Meksikossa kulttuuriperintöä vaalivan Opera Joven -organisaation johdossa. Täytyy kyllä tunnustaa, että tämän ja edellisen konsertin esiintyjistä kuuli, ketkä kaksi olivat ammatiltaan muusikkoja.

Korkeakulttuuristen harrastusten rinnalla on tietysti pidettävä huolta myös rennommasta vapaa-ajan vietosta. Eilisiltana avattiin Nakamori-saarelle Square Club -niminen paikka, jonka avajaisiin löysin suomalaisryhmiin lähetetyn mainoksen kautta. Mukavalta näytti ja tuntui heti alkuun, mutta illan mittaan tunnelma vielä omalta osaltani parani, kun pääsin "paras itämainen juhla-asu" -kilpailussa jaetulle ykkössijalle Chiyoa Aichin kanssa, jota muuten itsekin äänestin - tavallaan siis kaksoisvoitto. Oheisessa kuvassa Chi on oikeanpuoleinen vasemman takanurkan penkillä istujista; itse olen keskellä tanssimassa sarjakuvista kootussa kimonossa. Sääli, että puvun suunnitellut Arcadia Asylum poistui keskuudestamme jo ennen syntymääni.

Kolmas viikko kurssilla

2009-01-31T11:59:00.004+02:00

Viime viikon koosteessa kirjoitin, että reaalimaailmassa on teknisiä vaikeuksia, joiden takia opiskelijoiden työskentely täällä omassani on selvästi vaikeampaa kuin oli tarkoitus. Alkuviikosta selvisi, että tilanne ei korjaantuisi vielä tämänkertaisiin harjoituksiin - mikroluokkaan tilatut uudet näyttökortit eivät ennakkotiedoistaan poiketen mahtuneetkaan koneiden kotelomalliin. Opiskelijoiden keskuudessa alkoi viritä pienoinen paniikkitunnelma, olihan harjoitustyön määrä kattaa puolet kurssin arvosanasta.

Pidimme tiistaina harjoitusryhmien ohjaajien kanssa hätäkokouksen ja hahmottelimme kolmet viimeiset harjoitukset uudelleen sen pohjalta, mitä kurssilaisten voi käytössä olevan ajan ja tähnastisen SL-osaamisen perusteella järkevästi olettaa ehtivän tehdä. Samalla harjoitusten osuus arvosanasta kutistui kolmannekseen, mikä on toisaalta sääli, mutta työajan kannalta oikeampaa.

Torstai-iltapäivänä lopulta luokkaan saatiin 20 koneeseen SL-valmiudet, ja tämä näkyi jo perjantain harjoituksissa: täällä omassa Kumpulassani oli selvästi enemmän liikennettä. Yhden reaalimaailmassa ulkomaanmatkalla olleen opiskelijankin löysin laitoksen aulasta harhailemasta, kun olin viemässä ensi viikon harjoitusmateriaalia paikoilleen; lähetin reaalivastineeni kertomaan asiasta harjoitusryhmän ohjaajalle, että löytäisivät toisensa.

Perjantaina tekniset häiriöt tuntuivat siirtyneen tänne omaan maailmaani. En päässyt normaaliin tapaan tarkastelemaan opiskelijoiden tekemiä esineitä, ja alkuun epäilin, että tämä liittyisi Kimin vastikään tekemiin muutoksiin EduFinland-ryhmän roolien valtuuksissa. Noiden muutosten peruminen ei kuitenkaan auttanut, ja toisaalta illalla kaikki taas toimi kuten pitikin. Sen jälkeen oli helppo selvittää, että Kumpulan tontin toiseksi aktiivisimman rakentajan asemaan oli muuan opiskelija päässyt jättämällä ryhmänsä työtilaan 204 primitiivistä koostuvan repun. Hurjaa.

Nyt tätä kirjoittaessa käyttöliittymäkurssi on jo puolivälissä, enää toiset kolme viikkoa jäljellä. Saa nähdä, mitä tässä vielä tulee vastaan. Ei tämä ainakaan tylsää ole ollut.

Messuilla

2009-01-26T23:08:00.010+02:00

Eilen alkoivat opetustukimessut, joiden avajaisissa puhunutta Pathfinder Lindeniä kävin muun puuhan ohessa kuuntelemassa. Oli siellä muutama muukin kuulija, kuten karttakuvasta näkyy. Kaikki eivät tarttuneet valokuvaan, mutta siitä taas saa jonkinmoisen käsityksen, millaisessa ympäristössä avajaiset pidettiin.

Tänään ehdin sitten päivemmällä kiertää messualueen läpi. Kaikenlaista jännää sieltä löytyikin, messualuetta kuitenkin on koko saari käytössä. Tässä vielä kuva, jossa näkyy taustalla Discovery Educator Networkin ja etualalla keväämmällä vuorossa olevan virtuaalimaailmaopetuskonferenssin osasto. Lähistöltä tarttui International Schools Islandin osaston T-paitakojusta mukaan pari ihan hauskaa, jos tuonne päin satutte vielä messuaikaan piipahtamaan.

Toinen kurssiviikko

2009-01-25T13:48:00.014+02:00

Ensimmäisen viikon ongelmien jälkeen olo oli vähän kaksijakoinen. Toisaalta hirvitti, tätäkö tämä nyt sitten on koko puolitoista kuukautta, toisaalta oli vähän sellainenkin tunne, että tuskin tämä enää kovin paljon huonommaksi muuttuu. Nyt näyttäisi siltä, että jälkimmäinen tuntemus osui lähemmäs oikeaa.

Tämän viikon harjoitusten kanssa tuli pienoinen ongelma: reaalimaailman Kumpulasta ei löytynytkään opiskelijakäyttöön laitteita, joiden avulla yhteydenpito tänne sujuisi kitkatta. Tilanteeseen pitäisi tulla parannusta ensi viikolla, mutta totta kai se haittaa nyt tämänkertaisia harjoituksia, joissa oli vahvana painotuksena tähän maailmaamme tutustuminen. Varoiksi järjestyi sentään pari paperilla tehtävää tehtävää, jotka ihan kivasti johdattelevat kurssin asioihin. Aika moni toisaalta kuitenkin löysi tiensä myös tänne, ainakin tässä minun tuntemassani Kumpulassa on väkeä liikkunut selvästi enemmän kuin tähän saakka.

Keskiviikon luennolle pääsin itsekin vasta puolisen tuntia myöhässä, kun maailma oli pantu kiinni. Reaali-Kumpulassa olleet opiskelijat kuulivat kaiken, täällä minun auditoriossani vasta viimeiset kaksi kolmannesta. Toisaalta kuvakin tällä kertaa jo näkyi, eli omat ongelmamme alkavat ratketa. Perjantaiseen kuvattomuuteen syylliseksi paljastui, että jonkin kummallisen häiriön seurauksena iso osa Samin omaisuudesta oli haihtunut olemattomiin, siinä mukana myös auditorion taulun sisuskalut. Mutta nyt siis homma alkaa vähitellen toimia. Perjantain luento puolestaan sujui ongelmitta, ja tuolloin kuulijoista jo suunnilleen puolet seurasi minun opetustani, toinen puoli vastinparini luentoa.

Häiriköintiä ei tällä viikolla enää näkynyt, ehkä osaksi koska keskiviikon luento alkoi käytösoppitunnilla, paljolti tietenkin myös koska Sami oli rajoittanut Kumpulan rakentamisen vain EduFinland-ryhmään kuuluville. Tuon rakennuskiellon poistin tänään, kun alueen päällä on nyttemmin pinossa yhdeksän työtilaa, yksi kullekin harjoitusryhmälle. Niitä on vähän hankala käyttää, jos ei niissä voi tehdä mitään. Vielä tällä hetkellä alueilla ei ole kuin lattia, kaiteet ja teleportteri, mutta kurssin mittaan ne täyttynevät.

Viikon takaisen tapauksen estämiseksi Samille ja minulle saatiin myös vähän suuremmat valtuudet puuttua häiritsevään käytökseen. Luentojen takia siihen ei ole ollut tarvetta, mutta muuten pääsin kyllä jo harrastamaan pienimuotoista poliisitoimintaa. Yhtenä yönä istuessani pikku piilopirtissäni takkatulen ääressä kurssia valmistelemassa Shadow kävi kertomassa, että vastikään avatun EduFinland II -saaren puolella hiipparoi kummallista nakuilijaporukkaa, ehkä koska tuo on nykyisellään tyhjähkö ja sikäli rauhallinen alue, joka on kuitenkin pantu luokkaan mature, siis ilman turhia siveellisyysvaatimuksia. Käväisin katsomassa, ja aivan oikein, Porin opetusteknologiakeskuksen laiturilla oli pienet rantabileet käynnissä. Lensin yli EduFinland Officer -rooli päällä, ja koko alueen kierrettyäni paluumatkalla huomasin rannan jo tyhjäksi.

Turpiin vaan ja onnea?

2009-01-18T00:00:00.004+02:00

Kävin tänään työnteon lomassa lauantaitansseissa. Muuten mukavat pippalot, mutta pikku sattumus jäi vähän kaivelemaan. Muuan läsnäolijoista ymmärsi jonkin kommenttini vallan eri tavalla kuin olin sen tarkoittanut ja närkästyksissään totesi, että tuollaista transua hän olisi valmis vetämään turpiin vaikka heti. Liittyneekö tuo sitten siihen, että olen tuolloin tällöin vaihtanut sukupuolta - miksi sen pitäisi pysyä koko ajan samana, jos kerran vaihtaminen on helppoa ja itse en ole ihan varma siitä, kumpi luontevammin olen?

Nettiä selaillessa kyllä tulee tunne, että reaalimaailmassa (kai semoinen kuitenkin on olemassa, tai sitten joillakin bloggaajilla on hyvin outo ja samanlainen mielikuvitus) transsukupuolisuus on aika paljon hurjempi ja kurjempi juttu kuin meillä täällä. Jos tämä aihe kiinnostaa tuon ihmemaailman näkökulmasta, ensimmäisenä tekisi mieleni puffata Zoe Brainin blogia, joka kyllä on lukemisen arvoinen myös avaruustutkimuksesta ynnä jokusesta muusta aiheesta kiinnostuneille.

Tiivistettynä: nykyisin alkaa olla jo melkoisen vankkaa evidenssiä siitä, että tuossa maailmassa transsukupuolisuus on synnynnäinen juttu, johon ei kasvatuksella tai psykoterapialla voi vaikuttaa. Tarkkaa mekanismia ei tiedetä, mutta luultavasti kyse on siitä, että aivojen ja ruumiin sukupuoli määräytyy eri kohdissa sikiön kehitystä, ja joskus nuo vain sattuvat menemään epätahtiin. Ja sitten tämmöisiä ihmisiä uhataan vetää turpiin, ja vedetään myös.

Toinen luento

2009-01-16T21:51:00.002+02:00

Tämänpäiväinen luento oli outo kokemus.

Tekniikka ei pelannut, ei vaikka Sami huhki salissa koko ajan, ja kuva jäi siis auditoriossa olleilta tälläkin kertaa näkemättä. Sen sijaan muuta viihdettä oli senkin edestä: joku yleisöön osunut neropatti intoutui rakentelemaan kaikenlaista. Aluksi luulin itse, että Sami tekee uutta tilapäistaulua rikki menneen sijaan, enkä kiinnittänyt puuhaan sen ihmeemmin huomiota, mutta aika pian paikalle alkoi ilmestyä talo, pöytä, sekalaista muuta sälää sekä lopuksi koko auditorio täyteen violetinsinisiä kuplia. Kokemattomuuttani en kauheasti tuohon reagoinut, vaikka näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt ottaa häiriköinti puheeksi.

Lopulta Sami sai hälytettyä paikalle Kim Zwiersin, joka on EduFinland-saaren pääjehu ja tuossa ominaisuudessaan pystyy potkimaan häiriköitä tiehensä. Sali saatiin siis viimein kuntoon, mutta luento alkoi tuossa vaiheessa olla jo ohi. Itsenikin löysin lopulta auditorion vieressä virtaavan joen pohjalta. No, ensi kerralla ehkä sitten paremmalla onnella.

Ensimmäinen luento

2009-01-14T23:39:00.002+02:00

Tänään se sitten oli, ensimmäinen luento. Kuuntelijoita ei ollut kuin Anli, aiemmin tapaamani pedagogiopiskelija, joka aikoo tarkkailla kurssiani omien opintojensa osana. Jotenkin minulla oli kyllä koko ajan tunne, että jossain kaukana maailman laidan takana yleisöä olisi ollut enemmänkin, ehkä jopa kuutisenkymmentä.

Auditorion taululla ei valitettavasti näkynyt kuvaa: laitoksemme tekninen tukihenkilö Sami oli koko alkuviikon ja vielä tänäänkin sairaana, emmekä ehtineet järjestää tekniikkaa kuntoon. Anli joutui siis tyytymään pelkkään puheeseen; ehkäpä myyttiset reaaliopiskelijat sentään saivat myös kalvot nähtävilleen. Oman luennon arviointi on aina vaikeaa, mutta ainakin pysyin suunnilleen aikataulussa. Ehkä tämä ei ihan poskelleen mennyt, kun Anli myöhemmin kehui.

Perjantaina uudestaan, saa nähdä kuinka käy.

Kurssiin valmistautumista

2009-01-11T23:12:00.003+02:00

Tällä viikolla oikeastaan tarkoitus oli valmistautua kohta alkavaan opetusperiodiin. Ajattelin kuitenkin käydä vilkaisemassa, mitä Tieteen päivillä on tarjottavaa - ohjelmaa varten oli varattu molemmat Helsingin yliopiston luentosalit sekä lisäksi vielä Le Selentiakin lainatontille varta vasten rakentama kolmas sali. Tuo ajatus osoittautui vaaralliseksi: istuskelin esityksiä kuuntelemassa liki koko viikon, ja valmistautuminen jäi ohuemmaksi kuin oli tarkoitus.

Peruskuviot kuitenkin alkavat olla selvillä: kurssi koostuu luennoista, joita pidän Kumpulan auditoriossa, ja harjoituksista, joita kurssilaiset tekevät ryhmissä. Harjoituksista on tarkoitus vielä saada muodostettua yhtenäinen juonellinen kokonaisuus, niin että peräkkäisten viikkojen työt liittyvät toisiinsa ja lopputuloksena toivottavasti syntyy jotakin myös jälkeenpäin käyttökelpoista. Saa nähdä, miten tämä viimeinen kohta onnistuu.

Tästä se alkaa

2009-01-02T22:32:00.001+02:00

Joulun alla löysin itseni: virallisen metafysiikan mukaan jokin myyttisessä "reaalimaailmassa" oleva olento päätti tuolloin inkarnoitua tähän Second Lifeksi kutsuttuun, ja niin aloitin virtuaalimaallisen vaellukseni 13. joulukuuta 2008. Loppuvuosi kului, niin kuin kai lapsuuteen kuuluu, maailmaa ihmetellessä ja siinä olemista opetellessa.

Jo aika alkuun löysin itselleni tärkeiksi Helsingin yliopiston - jonka Kumpulan kampuksella lupauduin kevättalvella pitämään kurssia käyttöliittymäsuunnittelusta ja käytettävyydestä - sekä suomalaisyhteisön, jonka perjantaisaunassa viihtyy viikko toisensa jälkeen. Enimmäkseen olen kuitenkin kierrellyt etsimässä museoita, näyttelyitä ja muuta opiskelijoille näytettävää. Ehkä siitäkin jotakin tulee, vaikka aika alkaa uhkaavasti huveta.