Rappiolla on hyvä olla?

Hassisen Kone lauloi joskus vuosia ennen syntymääni rappiolla olemisen autuudesta. Välillä alkaa tuntua siltä, että EduFinland-saariston asukkaissakin on vähän samaa henkeä. Oheisen kuvan nappasin äskettäin vanhan auditorion vierestä. Sitä katsellessa voi kiinnittää huomion vaikkapa blogistiin, joka valmistautuu juhannuksen viettoon loikoilemalla ilmassa leijuvan ja kauniisti pyörivän EduFinland-nimikyltin alla. Samoin voi ihmetellä jo koko kevään katkaistuna ollutta jokea, edellisten asukkaiden jälkeensä jättämällä tyhjällä kentällä olevaa lentokoneenromua tai asutuilla naapuritonteilla jo ainakin viime vuonna kesken olleita rakennusprojekteja.

 

Kierroksen jälkeen tie vei oman yliopiston kulmilla olevalle pikku uimapaikalle, jonka rakensimme Leksan kanssa osana viime kesän remonttia. Kuvassa loikoilen vain 130 metrin päässä edellisestä paikasta, mutta onneksi sen verran näkösuojassa, ettei raiskio osu silmiin – kunhan kääntää näköetäisyyden niin pieneksi, etteivät naapuruston neonkirjavat pilvenpiirtäjät tule mukaan kuvaan. Aika vähälle käytölle se on jäänyt; ehkä kesän mittaan voisi perjantaikahveja yrittää pitää tuolla sen mukaan, miten ihmisiä sattuu olemaan paikalla.

Tarinan opetus lienee, että vaikka rappiolla on ehkä hyvä olla, paikkojen pitäminen kunnossa ei lopulta vaadi vallan mahdottomia. Jonkinlainen EduFinland-asemakaavoituskin olisi kiva...