Tänään se sitten oli, ensimmäinen luento. Kuuntelijoita ei ollut kuin Anli, aiemmin tapaamani pedagogiopiskelija, joka aikoo tarkkailla kurssiani omien opintojensa osana. Jotenkin minulla oli kyllä koko ajan tunne, että jossain kaukana maailman laidan takana yleisöä olisi ollut enemmänkin, ehkä jopa kuutisenkymmentä.
Auditorion taululla ei valitettavasti näkynyt kuvaa: laitoksemme tekninen tukihenkilö Sami oli koko alkuviikon ja vielä tänäänkin sairaana, emmekä ehtineet järjestää tekniikkaa kuntoon. Anli joutui siis tyytymään pelkkään puheeseen; ehkäpä myyttiset reaaliopiskelijat sentään saivat myös kalvot nähtävilleen. Oman luennon arviointi on aina vaikeaa, mutta ainakin pysyin suunnilleen aikataulussa. Ehkä tämä ei ihan poskelleen mennyt, kun Anli myöhemmin kehui.
Perjantaina uudestaan, saa nähdä kuinka käy.
Pääkirjoitus: Haasteista kohti tulevaisuuden mahdollisuuksia
2 viikkoa sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti