Kirjoitan tätä sulautuvan opetuksen seminaarissa, joka järjestetään HY:n opetusteknologiakeskuksen auditoriossa ja vähän laajempana reaalimaailman Metsätalossa. Yleisöä on täällä meidän auditoriossamme vajaat kaksikymmentä, toisessa salissa tuplasti sen verran -- ihan kivasti, vaikka muutamat (kuten minä) ovat molemmissa mukana. Iltapäivän neljästä rinnakkaisesta sessiosta yksi keskittyy nimenomaan opetukseen tässä meidän maailmassamme.
Puolen tunnin päästä tulee seminaarissakin esille äskettäin loppunut käyttöliittymäkurssinin, joten tässä vähän ennakkoa. Kurssi siis oli ja meni: viimeisestä luennosta tulee huomenna kuluneeksi kaksi viikkoa, ja tenttikin oli viime viikolla. Nyt se pitäisi vielä korjata, ja samoin vuorossa on Kumpulan päälle pinotuilla lavoilla olevien harjoitustöiden arviointi. Kaiken kaikkiaan kurssi meni kohtuullisen hyvin, kun ottaa huomioon alkupuolen tekniset ongelmat. Osa opiskelijoista tykkäsi täällä työskentelystä kovasti, osa ei -- paljolti närää aiheuttivat juuri nuo alkuhankaluudet. Kun niiden vuoksi vielä harjoitustyön sisältöä piti rukata pienemmäksi (ja sitä kautta myös varsinaiseen käyttöliittymäsuunnitteluun vähemmän keskittyväksi), närkästys on ihan ymmärrettävää. Toisaalta tuohon jälkimmäiseen kohtaan vaikutti varmaan sekin, että yritin opettaa enemmän käytettävyydestä yleensä kuin graafisten käyttöliittymien suunnittelun detaljeista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti