Rappiolla on hyvä olla?

Hassisen Kone lauloi joskus vuosia ennen syntymääni rappiolla olemisen autuudesta. Välillä alkaa tuntua siltä, että EduFinland-saariston asukkaissakin on vähän samaa henkeä. Oheisen kuvan nappasin äskettäin vanhan auditorion vierestä. Sitä katsellessa voi kiinnittää huomion vaikkapa blogistiin, joka valmistautuu juhannuksen viettoon loikoilemalla ilmassa leijuvan ja kauniisti pyörivän EduFinland-nimikyltin alla. Samoin voi ihmetellä jo koko kevään katkaistuna ollutta jokea, edellisten asukkaiden jälkeensä jättämällä tyhjällä kentällä olevaa lentokoneenromua tai asutuilla naapuritonteilla jo ainakin viime vuonna kesken olleita rakennusprojekteja.

 

Kierroksen jälkeen tie vei oman yliopiston kulmilla olevalle pikku uimapaikalle, jonka rakensimme Leksan kanssa osana viime kesän remonttia. Kuvassa loikoilen vain 130 metrin päässä edellisestä paikasta, mutta onneksi sen verran näkösuojassa, ettei raiskio osu silmiin – kunhan kääntää näköetäisyyden niin pieneksi, etteivät naapuruston neonkirjavat pilvenpiirtäjät tule mukaan kuvaan. Aika vähälle käytölle se on jäänyt; ehkä kesän mittaan voisi perjantaikahveja yrittää pitää tuolla sen mukaan, miten ihmisiä sattuu olemaan paikalla.

Tarinan opetus lienee, että vaikka rappiolla on ehkä hyvä olla, paikkojen pitäminen kunnossa ei lopulta vaadi vallan mahdottomia. Jonkinlainen EduFinland-asemakaavoituskin olisi kiva...

Kukkahattukeskiviikko

Osallistuinpa minäkin naapurimaailman kampanjaan: "Haluatko sinäkin että Suomi on suvaitsevainen ja tasa-arvoinen maa? Osoita mielipiteesi ja paina päähäsi kukkahattu keskiviikkona 6.4. eduskuntavaalien ennakkoäänestyksen alkajaispäivänä. Tuunaa asuusi sopiva kukkakattu tai kiinnitä pipoon, hiuksiin, partaan tai silmälasin sankoihin yksi kukka tai koko kimpullinen."

Muissa maailmoissa

Syksyllä mainitsinkin, kuinka olin jakautunut kahtia ja lähettänyt etiäiseni omaan pieneen maailmaansa. Tämäkin kokeilu etenee vähitellen, niin että nyt alan jo päästä omalta pikku saaristomereltäni muillekin maille. Oheisessa kuvassa The Grey Inn Betweenin majakka.

 

Kovin kauaa ei tarvinnut tuolla pällistellä, ennen kuin juttuseuraksi ilmestyi toinen majatalon omistajista (joka kirjoittaa blogia nimimerkillä V). Kaiken kaikkiaan kiva jatko asetustiedostojen, SQL:n, palomuurisääntöjen ja sen sellaisen kanssa askartelulle. Tästä tämä elämä taas nytkähti vähän matkaa eteenpäin!

Ennen vai nyt?

Sen mukaan, mitä verkon kautta on voinut seurata,  toisen maailman Egyptissä kansa on enemmän kuin vain vähän tyytymätön hallitsijoihinsa. Se näkyy täällä meidänkin maailmassamme, ja – utelias kun olen – kävin katsomassa, millaista meno on Amarnassa. Varsinaiseen mielenosoitukseen en osunut, mutta presidentti Mubarakin vastaisia julisteita kyllä oli näkyvillä. En myöskään ollut ainoa, joka tuolla kävi: väkeä tuli ja meni aika tasaiseen tahtiin, ja useimmat viipyivät suunnilleen sen aikaa, että ehtivät katsella julisteet ja ihmetellä, tapahtuuko mitään.

Kun nyt kerran tuonne olin tullut, katselin saman tien vähän ympärilleni. Kaiken kaikkiaan paikka on melkoisen mukava neljän simin kokoinen 18. dynastian aikainen pienois-Egypti, johon mahtuu kaupunki, pätkä Niilin suistoa sekä vähän erämaata pyramideineen. Kuten hyviin tapoihin kuuluu, kävin tervehdyskäynnillä paikallisessa Hathorin temppelissä, vaikkakin hiukan ihmetyttää, että juuri tuo temppeli kaupungista löytyi. Sen toisen maailman Amarna nimittäin oli kerettiläiskuningas Akhenatenin kaupunki, mutta mitäpä tuosta, kohteliashan kuuluu olla.

Sen jälkeen sopikin lähteä pienelle purjehdukselle Niilin suistoon, kaupungin satamassa oli nimittäin veneitä lainattavaksi. Paikallinen asujaimistokin vaikutti ihan mukavalta, vaikka ehkä tuohon vaikutti se, etten kierroksellani ollut pukeutunut ihan turistityyliin farkkuihin ja T-paitaan. Jos olisin etsimässä uutta kotia, voisin jopa harkita vakavastikin kaupunkitalon vuokraamista.

Paluu tieteen päiville

Toisessa blogikirjoituksessani reilut kaksi vuotta sitten valittelin, kuinka oman opetuksen valmistelu häiriintyi silloisten Tieteen päivien seuraamisesta. Nyt loppuviikosta oli taas se aika, vaikka vähän pienimuotoisemmin kuin viime kerralla. Opetusteknologiakeskuksen auditorioon ohjelmaa yritettiin saada molemmille esitystauluille: vanhanmallisena Quicktime-videona toiselle, uudenmallisena www-sivulle sisällytettynä Flash-videona toiselle. Periaatteessa tämä toimi aika hyvin, käytännössä videolaitteiston teho ei oikein riittänyt quicktime-videon tuottamiseen kaiken muun ohessa. Ensi kerralla taas paremmin.

Kun tekniikka kangerteli, yleisöäkin oli totuttua vähemmän. Tunnustan itsekin olleeni paikalla selvästi vähemmän kuin viimeksi, mutta niinpä vastineeni kilpailevassa maailmassa tekee nykyisin ihan eri töitä kuin silloin, eikä minulla ole aikaa tehdä ihan kaikkea sitä, mitä haluaisin. Kuten kuvasta näkyy, aivan tyhjälle salille päiviä ei kaikesta huolimatta tarvinnut esittää. Kiitos!