Toisaalta konserttikäynti oli myös kummallinen ja opettavainenkin kokemus. Paikka nimittäin oli paitsi viikinkikylä myös Gor-roolipelialuetta. Olin kyllä jo vanhastaan tiennyt, että tuo ei ole minun juttuni, mutta silti yllätyin, kuinka oli jo lähes ahdistavaa näin pikaisestikin pistäytyä yhteiskunnassa, joka perustuu oletukselle naisten luontaisesta tarpeesta alistua (ja miesten vastaavasti alistaa). Toisaalta tuo oli samalla terveellinen muistutus sekä siitä, miten vastaavia ihmissuhteita on monin paikoin muutenkin kuin vapaaehtoispohjalta, että myös siitä, miten vaikkapa d/s-suuntautuneilla epäilemättä on vaikeuksia tuntea olonsa kotoisaksi siinä yhteiskunnassa, jossa minä viihdyn. Ja kurjaahan olisi, jos ei koskaan kävisi paikoissa, joissa tuntee olonsa vähän kiusalliseksi.
Siltikin kyllä väittäisin, että ne alkuperäiset, sen toisen maailman viikingit olivat vähän eri porukkaa. :)
