Sivistystä ja barbariaa

Käväisin eilen vanhan suosikkilaulajani Annan (s. Atheene) konsertissa. Esitys oli upea, samoin puitteet: viikinkiteemainen ympäristö sopi musiikkiin kuin nenä naamaan, tai ehkä mieluummin päin vastoin. Aivan mahtavaa, siis.

Toisaalta konserttikäynti oli myös kummallinen ja opettavainenkin kokemus. Paikka nimittäin oli paitsi viikinkikylä myös Gor-roolipelialuetta. Olin kyllä jo vanhastaan tiennyt, että tuo ei ole minun juttuni, mutta silti yllätyin, kuinka oli jo lähes ahdistavaa näin pikaisestikin pistäytyä yhteiskunnassa, joka perustuu oletukselle naisten luontaisesta tarpeesta alistua (ja miesten vastaavasti alistaa). Toisaalta tuo oli samalla terveellinen muistutus sekä siitä, miten vastaavia ihmissuhteita on monin paikoin muutenkin kuin vapaaehtoispohjalta, että myös siitä, miten vaikkapa d/s-suuntautuneilla epäilemättä on vaikeuksia tuntea olonsa kotoisaksi siinä yhteiskunnassa, jossa minä viihdyn. Ja kurjaahan olisi, jos ei koskaan kävisi paikoissa, joissa tuntee olonsa vähän kiusalliseksi.

Siltikin kyllä väittäisin, että ne alkuperäiset, sen toisen maailman viikingit olivat vähän eri porukkaa. :)

Hyvää ja pahaa joulun odotusta

Ensin se hyvä: norjalaiset ovat tänä(kin) vuonna järjestäneet yhteispohjoismaiset joulumarkkinat. Le ehdotti taannoin, että varaisimme sieltä yhteisen myyntipöydän, ja niin nyt sitten teimme. Tervetuloa katsomaan – ja samalla kannattaa kiertää myös muiden myyntikojut, niistä löytyy vaikka mitä!

Ja sitten paha, vai lieneekö ruma. Osuin nimittäin tämän  meidän maailmamme sukupuolittunutta väkivaltaa käsittelevään näyttelyyn. Totta kai tiesin ennestään, että täällä liikuskelee kaikenlaista väkeä ja että melkein mitä tahansa tehdään ihan vapaaehtoisesti, mutta silti... Kaipa tässä pitää kaivaa kukkahattu esiin, kun minua nämä eivät viehätä millään lailla. Juliste ei nimittäin ole mitään itse näyttelyyn verrattuna.

Quod licet Iovi, non licet bovi

Alkuvuodesta kirjoitin, kuinka minua uhattiin silloisten sukupuolenvaihtokokeilujeni vuoksi ohimennen väkivallalla. Vaikka moinen uhkaus ei tässä meidän maailmassamme tietenkään ole mikään kauhean pelottava, jotenkin se silti pani hetkeksi miettimään, mihin kaikkialle uskallan ruuduntakaisen minäni päästää. Tuon mietiskelyn tulos tosin oli "ihan minne sitä vain huvittaa", eli sikäli vaikutus ei ollut kauhean dramaattinen.

No, nyt tässä päivänä muutamana satuin yksissä juhlissa tapaamaan tuolloisen uhkailijani. Tämä nyt ei ole niin ihmeellistä, sitä sattuu aika ajoin, mutta tällä kertaa ulkoinen olemus herätti huomiota: yleensä ihan kohtuullisen komeasta miehestä oli pukukilpailua varten sukeutunut parrakas, lihavahko ja lyhyenläntä nainen. Näköjään on siis eroa "tuollaisella transulla", jota voi olla valmis vetämään turpiin, ja sitten semmoisella toisenlaisella, joka on ihan vain hauska vitsi. Jotenkin tulee mieleen otsikon Terentius-sitaatti, ja toisaalta myös Gandhin toteamus: "First they ignore you, then they laugh at you, then they fight you, then you win." Kaipa se tämmöinenkin osaltaan nostaa sukupuolirooleja tietoisuuteen asti. Hih vaan.

Turpiin vaan ja onnea?

Kävin tänään työnteon lomassa lauantaitansseissa. Muuten mukavat pippalot, mutta pikku sattumus jäi vähän kaivelemaan. Muuan läsnäolijoista ymmärsi jonkin kommenttini vallan eri tavalla kuin olin sen tarkoittanut ja närkästyksissään totesi, että tuollaista transua hän olisi valmis vetämään turpiin vaikka heti. Liittyneekö tuo sitten siihen, että olen tuolloin tällöin vaihtanut sukupuolta - miksi sen pitäisi pysyä koko ajan samana, jos kerran vaihtaminen on helppoa ja itse en ole ihan varma siitä, kumpi luontevammin olen?

Nettiä selaillessa kyllä tulee tunne, että reaalimaailmassa (kai semoinen kuitenkin on olemassa, tai sitten joillakin bloggaajilla on hyvin outo ja samanlainen mielikuvitus) transsukupuolisuus on aika paljon hurjempi ja kurjempi juttu kuin meillä täällä. Jos tämä aihe kiinnostaa tuon ihmemaailman näkökulmasta, ensimmäisenä tekisi mieleni puffata Zoe Brainin blogia, joka kyllä on lukemisen arvoinen myös avaruustutkimuksesta ynnä jokusesta muusta aiheesta kiinnostuneille.

Tiivistettynä: nykyisin alkaa olla jo melkoisen vankkaa evidenssiä siitä, että tuossa maailmassa transsukupuolisuus on synnynnäinen juttu, johon ei kasvatuksella tai psykoterapialla voi vaikuttaa. Tarkkaa mekanismia ei tiedetä, mutta luultavasti kyse on siitä, että aivojen ja ruumiin sukupuoli määräytyy eri kohdissa sikiön kehitystä, ja joskus nuo vain sattuvat menemään epätahtiin. Ja sitten tämmöisiä ihmisiä uhataan vetää turpiin, ja vedetään myös.