Ihan hauska sinänsä, mutta samalla aika ristiriitaisia tunteita herättävä. Melko lailla päällimäiseksi nousi tunne, että jos ajatukseni pöydän koristelusta eivät miellytä, kuuntelisin kritiikkiä mieluummin suoraan kuin tällä tavoin – etenkin, kun tekijät asettuvat akselille tutusta varsin läheisenä pitämääni ystävään. Hyvänä kakkosena sitten seurasi jokunen väläys siitä, miten ruuduntakaisessa maailmassa 1970-luvun ideologisissa taisteluissa akateemisia perinteitä ja symboleita, ylioppilaslakkia siinä mukana, käytettiin välillä aika rajusti puolin ja toisin. Niitäkään rintamalinjoja en haluaisi tänne.No, aika pian selvisi, että kyse oli edellisiltaisen juhlinnan jälkeensä jättämästä sotkusta. Jos ihan totta puhutaan, hiukan harmittelen, etten itse ollut paikalla. Tarinan opetus kai kuitenkin on, että asiat voivat yhteydestään irrotettuna näyttää joltakin aivan muulta kuin oli tarkoitus.
Hei Unti! Tarkoitus ei todellakaan ollut ottaa mitenkään kantaa sinun tarjoiluihisi. Päinvastoin kehuimme niitä kovasti ja nautimme ylioppilaslakit päässä maistuvaa vappusimaa. Me vain vietimme ex tempore pikkuvappuja ja siinä simahuurussa tuli sitten vähän tehtyä hassuja juttuja...
VastaaPoistaHarmittaa ihan kauheasti, että meidän vappuhömppöily aiheutti mielipahaa. Ei me edes ajateltu mitään (...tiedän, siinä se virhe juuri olikin).
VastaaPoistaSyy miksi minä tulin silloin sinne pöydän ääreen, oli juuri Untin munkit ja sima! RL-ylioppilaslakkinikin olen onnistunut piilottamaan jonnekin varaston perukoille niin, etten ole sitä moneen vuoteen löytänyt. Untin tekemää lakkia olinkin jo toivonut ja se oli jopa hienompi kuin osasin odottaa. Tukkakin pysyy päässä vaikka sitä käyttää! Nyt olen kulkenut jo kaksi päivää se päässäni, enkä edes yöksi ota sitä pois :)
Mielestäni juuri tuollaiset Untin tekemät yllätykset, kuten mämmi ja nyt nämä vappusimat tekevät Second Lifesta vieläkin todellisemman, kodikkaamman ja ehdottomasti hauskemman.
Kiitos Unti sinulle niistä!