Juhlien jäljet

Tässä pari päivää sitten panin Helsingin yliopiston opetusteknologiakeskuksen pihapöydälle tarjolle simaa ja munkkeja sekä ylioppilaslakin, kun kerran vappu on tulossa. Tässä kevään mittaan olen jonkin kerran aiemminkin pitänyt siinä esillä kausiluontoisia tarjoiluja, runebergintortuista mämmiin, ja tämä nyt oli tämänkertainen jatko sarjaan. Tänäänpä ohikulkiessani huomasin, että paikkaan oli rakennettu vähän isompikin vappuinstallaatio.
Ihan hauska sinänsä, mutta samalla aika ristiriitaisia tunteita herättävä. Melko lailla päällimäiseksi nousi tunne, että jos ajatukseni pöydän koristelusta eivät miellytä, kuuntelisin kritiikkiä mieluummin suoraan kuin tällä tavoin – etenkin, kun tekijät asettuvat akselille tutusta varsin läheisenä pitämääni ystävään. Hyvänä kakkosena sitten seurasi jokunen väläys siitä, miten ruuduntakaisessa maailmassa 1970-luvun ideologisissa taisteluissa akateemisia perinteitä ja symboleita, ylioppilaslakkia siinä mukana, käytettiin välillä aika rajusti puolin ja toisin. Niitäkään rintamalinjoja en haluaisi tänne.
No, aika pian selvisi, että kyse oli edellisiltaisen juhlinnan jälkeensä jättämästä sotkusta. Jos ihan totta puhutaan, hiukan harmittelen, etten itse ollut paikalla. Tarinan opetus kai kuitenkin on, että asiat voivat yhteydestään irrotettuna näyttää joltakin aivan muulta kuin oli tarkoitus.

Toinen kurssiviikko

Ensimmäisen viikon ongelmien jälkeen olo oli vähän kaksijakoinen. Toisaalta hirvitti, tätäkö tämä nyt sitten on koko puolitoista kuukautta, toisaalta oli vähän sellainenkin tunne, että tuskin tämä enää kovin paljon huonommaksi muuttuu. Nyt näyttäisi siltä, että jälkimmäinen tuntemus osui lähemmäs oikeaa.

Tämän viikon harjoitusten kanssa tuli pienoinen ongelma: reaalimaailman Kumpulasta ei löytynytkään opiskelijakäyttöön laitteita, joiden avulla yhteydenpito tänne sujuisi kitkatta. Tilanteeseen pitäisi tulla parannusta ensi viikolla, mutta totta kai se haittaa nyt tämänkertaisia harjoituksia, joissa oli vahvana painotuksena tähän maailmaamme tutustuminen. Varoiksi järjestyi sentään pari paperilla tehtävää tehtävää, jotka ihan kivasti johdattelevat kurssin asioihin. Aika moni toisaalta kuitenkin löysi tiensä myös tänne, ainakin tässä minun tuntemassani Kumpulassa on väkeä liikkunut selvästi enemmän kuin tähän saakka.

Keskiviikon luennolle pääsin itsekin vasta puolisen tuntia myöhässä, kun maailma oli pantu kiinni. Reaali-Kumpulassa olleet opiskelijat kuulivat kaiken, täällä minun auditoriossani vasta viimeiset kaksi kolmannesta. Toisaalta kuvakin tällä kertaa jo näkyi, eli omat ongelmamme alkavat ratketa. Perjantaiseen kuvattomuuteen syylliseksi paljastui, että jonkin kummallisen häiriön seurauksena iso osa Samin omaisuudesta oli haihtunut olemattomiin, siinä mukana myös auditorion taulun sisuskalut. Mutta nyt siis homma alkaa vähitellen toimia. Perjantain luento puolestaan sujui ongelmitta, ja tuolloin kuulijoista jo suunnilleen puolet seurasi minun opetustani, toinen puoli vastinparini luentoa.

Häiriköintiä ei tällä viikolla enää näkynyt, ehkä osaksi koska keskiviikon luento alkoi käytösoppitunnilla, paljolti tietenkin myös koska Sami oli rajoittanut Kumpulan rakentamisen vain EduFinland-ryhmään kuuluville. Tuon rakennuskiellon poistin tänään, kun alueen päällä on nyttemmin pinossa yhdeksän työtilaa, yksi kullekin harjoitusryhmälle. Niitä on vähän hankala käyttää, jos ei niissä voi tehdä mitään. Vielä tällä hetkellä alueilla ei ole kuin lattia, kaiteet ja teleportteri, mutta kurssin mittaan ne täyttynevät.

Viikon takaisen tapauksen estämiseksi Samille ja minulle saatiin myös vähän suuremmat valtuudet puuttua häiritsevään käytökseen. Luentojen takia siihen ei ole ollut tarvetta, mutta muuten pääsin kyllä jo harrastamaan pienimuotoista poliisitoimintaa. Yhtenä yönä istuessani pikku piilopirtissäni takkatulen ääressä kurssia valmistelemassa Shadow kävi kertomassa, että vastikään avatun EduFinland II -saaren puolella hiipparoi kummallista nakuilijaporukkaa, ehkä koska tuo on nykyisellään tyhjähkö ja sikäli rauhallinen alue, joka on kuitenkin pantu luokkaan mature, siis ilman turhia siveellisyysvaatimuksia. Käväisin katsomassa, ja aivan oikein, Porin opetusteknologiakeskuksen laiturilla oli pienet rantabileet käynnissä. Lensin yli EduFinland Officer -rooli päällä, ja koko alueen kierrettyäni paluumatkalla huomasin rannan jo tyhjäksi.

Toinen luento

Tämänpäiväinen luento oli outo kokemus.

Tekniikka ei pelannut, ei vaikka Sami huhki salissa koko ajan, ja kuva jäi siis auditoriossa olleilta tälläkin kertaa näkemättä. Sen sijaan muuta viihdettä oli senkin edestä: joku yleisöön osunut neropatti intoutui rakentelemaan kaikenlaista. Aluksi luulin itse, että Sami tekee uutta tilapäistaulua rikki menneen sijaan, enkä kiinnittänyt puuhaan sen ihmeemmin huomiota, mutta aika pian paikalle alkoi ilmestyä talo, pöytä, sekalaista muuta sälää sekä lopuksi koko auditorio täyteen violetinsinisiä kuplia. Kokemattomuuttani en kauheasti tuohon reagoinut, vaikka näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt ottaa häiriköinti puheeksi.

Lopulta Sami sai hälytettyä paikalle Kim Zwiersin, joka on EduFinland-saaren pääjehu ja tuossa ominaisuudessaan pystyy potkimaan häiriköitä tiehensä. Sali saatiin siis viimein kuntoon, mutta luento alkoi tuossa vaiheessa olla jo ohi. Itsenikin löysin lopulta auditorion vieressä virtaavan joen pohjalta. No, ensi kerralla ehkä sitten paremmalla onnella.