Juhannustanssit

Oikeastaan tämän tarinan voi otsikosta huolimatta aloittaa jo juhannusaatonaatosta: Thom Dowd ja Gorse Ferraris olivat keikalla maailmamme 7-vuotisfestareilla. Minulla kävi säkä, ehdin vielä paikalle, mutta moni muu jäi ruikuttamaan rannalle – tai ainakin naapurisimin puolelle.

Juhannuspäivän iltaa puolestaan oli kerrassaan hauskaa viettä Pub Fijin avajaisissa. Onnea uudelle tanssikapakalle, ainakin alku näytti kovasti lupaavalta. Tosin paikalle lupautuneista esiintyjistä toinen ei päässyt paikalle, mutta yleisön joukosta ilmoittautui vapaaehtoinen artisti paikkaamaan!

Eikä juhannuksen musiikkitarjonta tähän loppunut, vaan kirjoitan tätä koostetta sunnuntai-iltana Inchino Melsonin keikalla. Mahtava päätös tälle viikonlopulle!

Niin, ja vielä ihan lopuksi tiedotus: Helsingin yliopiston perjantaikahvit ovat jääneet virallisesti kesätauolle. Tosin käväisin sattumalta juhannusaattonakin paikalla, mutta mitään takeita ei ole, että kahviseuraa seuraavina viikkoina olisi tuttuun aikaan. Mansikkakakkua on kyllä tarjolla satunnaisillekin ohikulkijoille, samoin grilli on kuumana koko kesän.

Oman maailman musiikkia

Alkuaan ajattelin kirjoittaa tähän taas vähän koostetta kuluneen kuukauden ajalta, mutta tämäniltainen konsertti on ilman muuta ikioman jutun arvoinen. Saara vihjasi, että Avatar Orchestra Metaverse esiintyisi EduFinlandilla, ja pitihän noita käydä katsomassa. Yleensähän tässä meidän maailmassamme konsertoidaan niin, että muusikon vastine siinä toisessa soittaa, ja esitys näytetään tänne musiikkivirtana. Nytpä ei ollutkaan kyse tästä, vaan orkesteri soitti varta vasten tänne meidän maailmaamme tehdyillä soittimilla niille sävellettyä musiikkia. Lopputulos oli jotakin aivan upeaa. Oheinen kuva ei tee oikeutta lavashowlle; tulkaa ensi kerralla itse katsomaan ja kuulemaan!

Opetusta ja muuta sellaista

Helsingin yliopiston tämäntalvinen studia generalia -luentosarja on nyt onnellisesti ohi, viimeinen luento pidettiin torstaina. Jo kolmatta vuotta luentoja saattoi seurata yliopiston opetusteknologiakeskuksen second life -auditoriossa, tällä kertaa tuorein voimin: aiempina vuosina päävastuun SL-esityksistä kantanut Sammy on jättäytynyt syrjään, ja nyt Le huolehti maailmojen välisestä yhteydestä. Minäkin autoin omalta osaltani, kun nyt vielä dosenttina roikun yliopistossa kiinni. Oheisessa kuvassa näitä luentosarjoja liki kolmekymmentä vuotta järjestänyt, tänä keväänä eläkkeelle jäävä professori Harri Westermarck pitää viimeisen sarjansa viimeistä esitelmää.

Loppuviikosta oli myös tämänvuotinen sulautuvan opetuksen seminaari. Ruudun toisella puolella ohjelmaa oli kahtenakin päivänä, meidän maailmassamme perjantain työpajan verran, aiheena "Pedagogisia aarteita etsimässä – virtuaalimaailman rajattomat mahdollisuudet" Kohtuullisen hyvin pajatyöskentely onnistui niin, että puolet ryhmästä istui OK:n pihapöydissä ja toinen puoli siinä toisessa maailmassa Metsätalon luentosalissa. Lounastauon jälkeen pari sinnikkäintä palasi vielä takaisin normaaliaikataulun mukaisille perjantaikahveille; tässä kuitenkin kuva aamupäivän työpajasta.

Virtuaalimaailmojen opetuskäytön puiminen ei tähän lopu, perjantaina ja lauantaina oli vielä kolmas Virtual Worlds Best Practices in Education -konferenssi. Kovin paljon en enää sen paremmin jaksanut kuin ehtinytkään konferenssiin osallistua, jonkin verran kuitenkin lähinnä kiertelin näyttelyitä. Ehkä ensi vuonna sitten taas paremmalla ajalla ja perusteellisemmin.

Tungosta kahvipöydässä

Helsingin yliopiston opetusteknologiakeskuksen pihalla on, kuten olen aiemminkin maininnut, tapana kokoontua perjantaisin kello 13–14 päiväkahville juttelemaan melkeinpä mistä vain opetukseen, tähän maailmaan tai näiden kahden aiheen yhdistelmään edes etäisesti liittyvästä. Tällä kertaa meitä oli paikalla toistakymmentä, saa nähdä kuinka pahasti väkimäärä laskee taas ensi viikkoon. Silloin on kylläkin Runebergin päivä, torttuja tarjolla...

Hyvää uutta vuotta.

Vuosi vaihtui niin vauhdikkaasti, että tapahtumien kirjaaminenkin on toista viikkoa myöhässä. Hyvin siis kai menee. Oli miten oli, vuodenvaihteen juhlallisuudet alkoivat jo alkuiltapäivästä: motoristijengin kapakkatansseista oli hyvä ottaa vauhtia sillä aikaa, kun toisen maailman vastineeni vielä hoiti vuoden viimeisiä töitä.

Illemmalla sitten matka jatkui ensin Area 358:n uudenvuodenjuhliin,

sieltä pianokonsertin kautta

viimein Sotungin luistinradalle tanssimaan ilotulituksen alla.

Uudenvuodenpäivän iltapuolella Arealla – joka valitettavasti suljettiin eilen – oli vielä aivan mahtava Inchino Melsonin keikka. Jos jazz, blues ja sensukuiset yhtään kiinnostavat, suosittelen lämpimästi.

Vuosi on kuitenkin vielä kovin nuori, ja vuodenvaihde on vasta alkua. Seuraavana viikonloppuna, tai toissapäivänä, Yöväenopisto piti pyjamabileet tilaisuuden teemaan paremmin kuin hyvin sopivissa puitteissa. Kiitokset Yolandalle vuoteen sijaamisesta, musiikista ja muusta asiaan kuuluvasta. Tässä tuntee hienoista ylpeyttä joukkoon kuulumisesta, mutta toisaalta suunnatonta nöyryyttä lahjakkuuden ja energisyyden edessä.

Ensimmäinen vuosi

Siinä se nyt meni: eilen tuli täyteen ensimmäinen vuosi tätä virtuaalimaallista vaellustani. Vips.

Vaikka vuosi kului nopeasti, kaikenlaista siihen on myös mahtunut. Alku meni töitä tehdessä, alkuaanhan synnyin tänne nimenomaan kurssia pitämään. Aika pian kuitenkin löysin itsestäni virtuaalielämäniloa niin, että olen viihtynyt pitkään senkin jälkeen, kun opetustehtävät täällä loppuivat. Toisaalta en kyllä ole irtautunut Helsingin yliopistosta senkään vertaa kuin ruuduntakainen vastineeni, vaan käyn kiltisti kotimaisemissa. Itse asiassa, nyt kun asiaa ajattelen, ihan viime aikoina olen vaeltanut maailmalla jopa vähemmän kuin vielä muutama kuukausi sitten. Toivottavasti tämä ei sentään vielä ole kovin vakava ja pysyvä vanhuuden oire...

Eilen pienehkössä ystäväpiirissä synttärikakkukahvien lomassa tuli puheeksi, mikä tässä maailmassa oikein viehättää. Kysymys, mikä on kaikkein parasta, oli vaikea, mutta vielä nyt yön yli nukuttuanikin vastaan samalla tavoin. Hyviä asioita on paljon, mutta päällimmäiseksi nousevat kaikki ne ihanat ihmiset, joihin olen vuoden mittaan eri yhteyksissä tutustunut – ja joista ruudun toisella puolella oleva vastineeni ei ihan paria poikkeusta lukuun ottamatta olisi ikinä kuullutkaan. Kiitos teille kaikille kuluneesta vuodesta, tapaillaan seuraavankin mittaan.

Pikkujouluja

Pikkujoulukauden avasi eilen Yöväenopisto, jonka juhlissa hyppyrimäen juurella aika kului nopeammin kuin nopeasti. Eerik otti juhlista videonkin, josta näkee tunnelman vähän paremmin kuin kuvasta.

 Tänään sitten oli vuorossa yleissuomalainen pikkujoulu vanhalla saunalla. Siellä en ollut ennen käynytkään, nuori kun olen – omana elinaikanani perjantaisauna on ollut ihan toisaalla. Kiva tämäkin oli nähdä, eikä juhlissakaan ollut ollenkaan moittimista.