Kukkahattukeskiviikko

Osallistuinpa minäkin naapurimaailman kampanjaan: "Haluatko sinäkin että Suomi on suvaitsevainen ja tasa-arvoinen maa? Osoita mielipiteesi ja paina päähäsi kukkahattu keskiviikkona 6.4. eduskuntavaalien ennakkoäänestyksen alkajaispäivänä. Tuunaa asuusi sopiva kukkakattu tai kiinnitä pipoon, hiuksiin, partaan tai silmälasin sankoihin yksi kukka tai koko kimpullinen."

Muissa maailmoissa

Syksyllä mainitsinkin, kuinka olin jakautunut kahtia ja lähettänyt etiäiseni omaan pieneen maailmaansa. Tämäkin kokeilu etenee vähitellen, niin että nyt alan jo päästä omalta pikku saaristomereltäni muillekin maille. Oheisessa kuvassa The Grey Inn Betweenin majakka.

 

Kovin kauaa ei tarvinnut tuolla pällistellä, ennen kuin juttuseuraksi ilmestyi toinen majatalon omistajista (joka kirjoittaa blogia nimimerkillä V). Kaiken kaikkiaan kiva jatko asetustiedostojen, SQL:n, palomuurisääntöjen ja sen sellaisen kanssa askartelulle. Tästä tämä elämä taas nytkähti vähän matkaa eteenpäin!

Ennen vai nyt?

Sen mukaan, mitä verkon kautta on voinut seurata,  toisen maailman Egyptissä kansa on enemmän kuin vain vähän tyytymätön hallitsijoihinsa. Se näkyy täällä meidänkin maailmassamme, ja – utelias kun olen – kävin katsomassa, millaista meno on Amarnassa. Varsinaiseen mielenosoitukseen en osunut, mutta presidentti Mubarakin vastaisia julisteita kyllä oli näkyvillä. En myöskään ollut ainoa, joka tuolla kävi: väkeä tuli ja meni aika tasaiseen tahtiin, ja useimmat viipyivät suunnilleen sen aikaa, että ehtivät katsella julisteet ja ihmetellä, tapahtuuko mitään.

Kun nyt kerran tuonne olin tullut, katselin saman tien vähän ympärilleni. Kaiken kaikkiaan paikka on melkoisen mukava neljän simin kokoinen 18. dynastian aikainen pienois-Egypti, johon mahtuu kaupunki, pätkä Niilin suistoa sekä vähän erämaata pyramideineen. Kuten hyviin tapoihin kuuluu, kävin tervehdyskäynnillä paikallisessa Hathorin temppelissä, vaikkakin hiukan ihmetyttää, että juuri tuo temppeli kaupungista löytyi. Sen toisen maailman Amarna nimittäin oli kerettiläiskuningas Akhenatenin kaupunki, mutta mitäpä tuosta, kohteliashan kuuluu olla.

Sen jälkeen sopikin lähteä pienelle purjehdukselle Niilin suistoon, kaupungin satamassa oli nimittäin veneitä lainattavaksi. Paikallinen asujaimistokin vaikutti ihan mukavalta, vaikka ehkä tuohon vaikutti se, etten kierroksellani ollut pukeutunut ihan turistityyliin farkkuihin ja T-paitaan. Jos olisin etsimässä uutta kotia, voisin jopa harkita vakavastikin kaupunkitalon vuokraamista.

Paluu tieteen päiville

Toisessa blogikirjoituksessani reilut kaksi vuotta sitten valittelin, kuinka oman opetuksen valmistelu häiriintyi silloisten Tieteen päivien seuraamisesta. Nyt loppuviikosta oli taas se aika, vaikka vähän pienimuotoisemmin kuin viime kerralla. Opetusteknologiakeskuksen auditorioon ohjelmaa yritettiin saada molemmille esitystauluille: vanhanmallisena Quicktime-videona toiselle, uudenmallisena www-sivulle sisällytettynä Flash-videona toiselle. Periaatteessa tämä toimi aika hyvin, käytännössä videolaitteiston teho ei oikein riittänyt quicktime-videon tuottamiseen kaiken muun ohessa. Ensi kerralla taas paremmin.

Kun tekniikka kangerteli, yleisöäkin oli totuttua vähemmän. Tunnustan itsekin olleeni paikalla selvästi vähemmän kuin viimeksi, mutta niinpä vastineeni kilpailevassa maailmassa tekee nykyisin ihan eri töitä kuin silloin, eikä minulla ole aikaa tehdä ihan kaikkea sitä, mitä haluaisin. Kuten kuvasta näkyy, aivan tyhjälle salille päiviä ei kaikesta huolimatta tarvinnut esittää. Kiitos!

Hyvää ja pahaa joulun odotusta

Ensin se hyvä: norjalaiset ovat tänä(kin) vuonna järjestäneet yhteispohjoismaiset joulumarkkinat. Le ehdotti taannoin, että varaisimme sieltä yhteisen myyntipöydän, ja niin nyt sitten teimme. Tervetuloa katsomaan – ja samalla kannattaa kiertää myös muiden myyntikojut, niistä löytyy vaikka mitä!

Ja sitten paha, vai lieneekö ruma. Osuin nimittäin tämän  meidän maailmamme sukupuolittunutta väkivaltaa käsittelevään näyttelyyn. Totta kai tiesin ennestään, että täällä liikuskelee kaikenlaista väkeä ja että melkein mitä tahansa tehdään ihan vapaaehtoisesti, mutta silti... Kaipa tässä pitää kaivaa kukkahattu esiin, kun minua nämä eivät viehätä millään lailla. Juliste ei nimittäin ole mitään itse näyttelyyn verrattuna.

Solipsistisia harjoituksia

Hei! En olekaan tuntemanne Unti, vaan hänen rinnakkaisvastineensa. :) Asustan nimittäin vastikään luodussa pienenpienessä OpenSim-maailmassa, jossa ei oikeastaan ole paljon mitään: vähän merta vain, siinä muutama saari ja yhdellä niistä minä. Katsotaan nyt, miten tässä käy – saattaa olla, että ennen pitkää maailmojen välillä hyppiminenkin onnistuu, ja silloin ehkä piristyn tekemään muutakin kuin vain seisomaan pökkelönä puiden keskellä.

Avajaisia

Helsingin yliopistoa on availtu oikein urakalla. Ensin panimme kesällä Len ja Sammyn kanssa opetusteknologiakeskuksen tontin uuteen uskoon, kuten kuvasta näkyy. Vanha rakennus sai mennä, nyt on vähän avarampaa. Parit perjantaikahvit on jo ehditty nauttiakin uudessa ympäristössä.

Uusissa tiloissa oli hyvä sitten järjestää lukuvuoden avajaiset. Rehtori tosin oli henkilökohtaisesti läsnä sen toisen maailman juhlasalissa, me täällä seurasimme tilaisuuden kulkua suorana lähetyksenä taululta. Illan tanssit jatkuvat tätä kirjoittaessani vielä.